Finlandia-palkinto 2009: Palkittu teos  ja muut ehdokkaat

Finlandia-voittajan valitsi kultturineuvos Tuula Arkio. Palkinnon suuruus on 30 000 euroa.

FINLANDIA-PALKINNON VOITTAJA

Antti Hyry: Uuni (Otava)             

Meren rannalla mies on rakentanut taloa jo kauan. Nyt pitäisi lämmitystä ja leipien paistamista varten muurata uuni.

"Hän rupesi muistelemaan mallia, uunia Hökän pirtissä. Uuni oli sisältä melkein metrin korkuinen, holvattu tiilistä, peränurkissa liekeille lähdöt. Kun kanavat tulevat uunin päällypuolella eteen ja sivuja alas ja alhaalla kääntyvät takaseinää kohti ja siellä takana uunin keskellä yhtyvät ja kanava nousee ylös ja keskellä uunin päällä tulee eteen ja piippuun, joka lähtee uunin otsalta ylös vesikattoa kohti."

Tulee kesä. Vaikka uuni valmistuu, rakentaminen jatkuu. On kysymys elämästä, sen jatkuvuudesta, pysyvyydestä ja katoavuudesta. Siitä otteesta elämään, minkä tekeminen voi ihmiselle antaa.

Valintaraati luonnehti Hyryn romaania seuraavasti:
Kuvaukseen leivinuunin rakentamisesta ei sisälly dramaattisia käänteitä. Hyryn ihminen on arkisia askareitaan suorittaessaan kotonaan maailmassa.

Turkka Hautala: Salo (Gummerus)

Pikkukaupunki keskellä sydänmaata. Ympärillä peltoa, metsää ja hiljaista valtatietä. Kaupungin asukkaat ovat rooleihinsa heitettyjä, eksyneitä, tarpeettomia. Kaikkia riivaa yksinäisyys. He kulkevat joka päivä toistensa ohi, mutta eivät kohtaa. Tehtaanpomo tietää, että tehdas suljetaan ja kaupunki kuolee. Maahanmuuttajaisä vaatii suomalaistunutta poikaansa puhumaan murtaen, sillä suomalaiset haluavat kebabinsa mausteeksi eksotiikkaa. Kaikkien tunteman viiripään, Hattuleidin, huhutaan hukkuneen jokeen, vaikka hän vaeltaa ilmielävänä kaupungin kaduilla ja näkee enemmän kuin kukaan muu.

Salo on epätavallisen moniääninen esikoisromaani, jonka ihmiskohtalot limittyvät toisiinsa. Sen miljöönä voisi olla mikä hyvänsä pikkukaupunki, mutta se on myös koko Suomen kuva. Se kertoo jälkiteollisesta yhteiskunnastamme, jossa äkilliset muutokset ovat sysänneet ihmisiä vaikeisiin asentoihin. Episodiromaanin aihe on alakuloinen, mutta kerrontaa läpäisee lämpö. Turkka Hautalan kaupungissa voi toivoa, että yksinäisyyden voittaa.

Valintaraadin luonnehdinta Salon romaanista:

Esikoisromaani suomalaisen pikkukaupungin ihmiskohtaloista täydentää mosaiikkimaisesti kuvaa tämän päivän Suomesta. Kirjailijan katse on tarkka ja tuore.

Kari Hotakainen: Ihmisen osa (Siltala)

Kirjailija ostaa elämän liki 80-vuotiaalta entiseltä lankakauppiaalta Salme Malmikunnakselta. 7000 eurolla saa paljon: Salme avautuu ja kertoo kaiken niin kuin hän sen haluaa muistaa. Miehensä Paavon puhumattomuuden, tyttärensä Helenan onnettomuuden, Maijan avioliiton ja Pekan menestyksen kaupallisella alalla. Mutta kirjoittaako kirjailija tarinan niin kuin on sovittu, niin kuin Salme on sen kertonut?

"Ihmisen osa" on runsas romaani. Paitsi surusta, menetyksestä ja elämänilosta se kertoo myös pienyrittäjyydestä, työelämän muutoksista ja siitä kuinka puheella myydään ja ostetaan ennemmän kuin koskaan. Ja nyt ei myydä lankaa, vaan mielikuvia.

Ihmisen osa on viisas ja vilpitön, liikuttava ja humoristinen kirja.

Valintaraati kuvasi Hotakaisen teosta näin:

Romaani on samanlainen kuin rajoittamattoman markkinatalouden rikkilyömät ihmiset: asiakaslähtöinen mutta vahvasti muutosvastarintainen, yhteiskuntakriittinen, lämmin ja älykäs.

Marko Kilpi: Kadotetut (Gummerus)

Vanhempi konstaapeli Olli Repo tietää mitä haluaa. Hän on edennyt urallaan nopeasti ja tekee sitä mikä eniten palkitsee: poliisikokelaiden kouluttajana hän pääsee istuttamaan arvoja ja vaikuttamaan asenteisiin. Paljon muuta hän ei tiedäkään. Sisimmiltään hän on eksynyt, yksinäinen mies, joka epäilee omaa moraaliaan. Työssä ja yksityiselämässä hän joutuu nöyränä kohtaamaan heikkoutensa. Voiko koskaan tehdä tarpeeksi hätään joutuneiden puolesta? Millainen apu tässä maailmassa riittää?

Välinpitämättömyys aiheuttaa pahoinvointia. Pahoinvointi aiheuttaa vihaa. Viha aiheuttaa tuhoa. Nuoriso kerjää huomiota, mutta kukaan ei tunnu näkevän. Pikkujulkkiksia katoaa, internetin keskustelupalstoille lähetellään uhkauksia ja 13-vuotias poika löytyy huumattuna autotallista. Mistä on kyse? Kadotetut on pelottavan tiukasti kiinni ajassa. Hengästyttävän tapahtumaketjun rinnalla romaani pysähtyy pohtimaan poliisin työn mielekkyyttä ja merkitystä.

Marko Kilven toisen rikosromaanin päähenkilö on esikoisesta tuttu hahmo, entinen mainosmies Olli Repo, joka poliisin työssään yllättyy päivittäin. Kilpi läpivalaisee kohteensa ja keskittyy poikkeuksellisella tavalla kuvaamaan henkilöidensä tunne-elämää. He piirtyvät esiin ristiriitaisina, lihallisina, kokonaisina ihmisinä. Syvästi inhimillisen sanomansa ansiosta Kadotetut nousee hätkähdyttäväksi kuvaukseksi ajastamme.

Valintaraadin luonnehdinta Kilven teoksesta:
Kilven teos räjäyttää dekkarilajin konventiot, koska huomio ei siinä kohdistu rikoksen selvittämiseen, vaan rikos otetaan vakavasti psykologisena, humaanis-moraalisena ja yhteiskunnallisena ilmiönä. Teos osoittaa, miten syvästi traumaattinen väkivaltarikos on kaikille niille, jotka sen kohtaavat.

Merete Mazzarella: Ei kaipuuta, ei surua (Tammi)

On joulukuinen päivä vuonna 1897 Topeliuksen kotona Sipoon Koivuniemessä. Tavallinen elämänmeno ja tyttären paluu Helsingistä synnyttävät iäkkään Topeliuksen mielessä assosiaatioita ja limittävät mennyttä ja nykyhetkeä. Hänen mieleensä palaavat lapsuuden, nuoruuden ja voiman vuosien muistot, nuoruudenrakkaus, vaimovainaja, suhteet tyttäriin ja huoli näiden tulevaisuudesta. Kaikkeen tähän punoutuvat Topeliuksen ajattelun keskeiset teemat, ikääntymisen ja raskaaksi käyneen satusedän roolin pohdinta.

Toini-tyttären ja tämän ystävän Altan kautta Mazzarella kuvaa sitä, miten Topelius kyllä puolusti naisten oikeutta saada koulutusta mutta vastusti naisten äänioikeutta. Hienosti hän kuvaa, miten isä joutuu muuttamaan käsitystään Toinista, kun naisyhdistyksen kalenterista paljastuu, että Toini onkin se nuori runoilijatar, jonka nimimerkillä varustettuja tekstejä Topelius oli arvioinut positiivisesti.

Teoksen toisessa osassa kirjallisuudentutkija Mazzarella kertoo, miksi juuri Topelius alkoi kiinnostaa häntä ja miten materiaali ohjasi häntä yhä syvemmälle Topeliuksen perhe-elämän jännitteisiin ja tutkimaan sitä mistä ei haluttu puhua.

Mazzarella kirjaa lähteensä samoin kuin Topeliuksen perheen myöhemmät kohtalot. Teokseen sisältyy myös Zacharias Topeliuksen elämänvaiheiden kronologia.

Valintaraadin mielipide Mazzarellan romaanista:

Romaani kuvaa 79-vuotiaan Zacharias eli Sakari Topeliuksen yhtä päivää vivahteikkaasti ja myötäeläen. Naisvaltaisen perhepiirin kautta tulee esille erityisesti naiskysymys historiallisine vaiheineen.

Tommi Melender: Ranskalainen ystävä (WSOY)

Joel Raento on suomalainen näytelmäkirjailija, julkkisälykkö ja "ammattihumanisti", joka saa elantonsa porvarin härnäämisestä.

Marcel Daigneault on henkilökohtaisen tragedian leimaama entinen historian lehtori ja nykyinen kuljetusyrittäjä, joka joutuu ajamaan pimeitä keikkoja rikollisliigan julmalle johtajalle.

Miehet tapaavat ja ystävystyvät pienessä ranskalaiskaupungissa, jonne Joel on identiteettikriisin jälkeen vetäytynyt omistautuakseen Gustave Flaubertin teosten lukemiselle.

Joelia ja Marcelia yhdistävät tyylin ja arvokkuuden kaipuu sekä ikävä 1800-luvulle. Nykyaika on terrorismia, taloutta ja ihmiskauppaa; CNN:n uutisvirtaa kulttuurien yhteentörmäyksestä.

Tapahtumista syntyy ahdingon, koston ja vapautumisen kehä, jossa Joel ja Marcel oppivat jotain tärkeää itsestään, toisistaan, ystävyydestä ja ihmisen kyvystä tehdä hyvää armottomissakin olosuhteissa.

Tommi Melender on monen tunnetun prosaistin tavoin aloittanut WSOY:llä runoilijana. Ranskalainen ystävä on hänen toinen romaaninsa ja kunnianosoitus eurooppalaiselle laatukirjallisuudelle.

Valintaraati luonnehti Melenderin teosta näin:

Romaanissa julkkisluennoitsija jättää firmansa ja karkaa ranskalaiseen pikkukaupunkiin etsimään ystävyyttä. Teos yhdistää aikalaiskuvaa eurooppalaisen kirjallisuuden perintöön.