Keinoja arvioida Internet-sivun luotettavuutta

1. Tekijä on tiedossa

- Hän on tunnettu asiantuntija
- Hänellä on aiempia julkaisuja aiheesta
- Hänestä löytyy (myös googlaamalla) elämäkertatietoja, jotka tukevat asiantuntijuutta

2. Tekijän taustayhteisö on tiedossa

- kaupallinen – opetus/tutkimus
- Internet osoite on ’luotettava’

3. Tekijä on ilmoittanut käyttämänsä lähteet

- lähdeviitteinä
- kirjallisuusluettelona
- tekstin joukossa tai muunlaisena selostuksena
- kuinka täsmällisesti alkuperä on merkitty
- lukija voi tarkistaa esitetyt väitteet ja faktat
- ei oteta ansaitsematonta kunniaa toisten tekemisistä

4. Internet-aineistoon on linkkejä luotettaviksi tiedetyiltä sivuilta.

- voidaan olettaa, että joku on jo tarkistanut sivun luotettavuuden

5. Sivustoa ylläpitää tunnettu ja tunnustettu asiantuntija ja/tai auktoriteetti

- Yliopisto, KELA, ministeriö
- Ylläpitäjien yhteystiedot on ilmoitettu

6. Tiedon keräämisen valintaperusteet on kerrottu selkeästi

7. Paino-, kielioppi- tai kirjoitusvirheitä ei ole

8. Informaatio näyttää olevan perusteellisesti tutkittua, objektiivista ja luotettavaa

9. Nettiosoitteen muoto

Mikäli nettiosoitteen lopputarkenne on .com tai .net, niin tämä viittaa usein
kaupalliseen palvelimeen (jollaisesta tosin varsinkin pienet järjestöt ovat voineet vuokrata
palvelintilaa.) ja .edu koulu- tai yliopistotaustaan. Muita ovat mm. .org (ei-kaupalliset
organisaatiot ja yleishyödylliset yhdistykset ja .gov (valtionhallinto, USA) sekä .mil
(sotilaalliset organisaatiot, USA). Iso-Britanniassa .ac on yliopistojen tunnus ja .co
kaupallisten tms. palvelimien tunnus. .fi on osoitetta on jaettu varsin tiukoin perustein ja
yleensä .fi -sivustot ovat varsin luotettavia tiedonlähteitä.

Usein ihmiset yliarvioivat omat kykynsä erottaa paikkaansapitävä aineisto huuhaasta.